Itse olen sen ikäinen että en edes muista aikaa ennen Suvi-iltaa, se on ollut Forssassa aina ja toivottavasti tulee olemaan. Vähän niin kuin Holjat markkinat tai Pick Nick, ne vaan kuuluvat Forssan kesään ja tuntusi todella oudolta jos niitä ei yht`äkkiä olisikaan.
Ensimmäiset kokemukseni Suvi-illasta menee jonnekkin lapsuuteen. Silloin tuli pyörittyä jäähallin kisakeskuksessa ja kilpailtua kavereiden kanssa, siitä kuka saa kerjättyä eniten ilmaisnäytteitä messualueelta. Suvi-illan lähtö tietysti oli aina hieno katsoa ja myöhemmin katsella urheilukentällä kun juoksijat saapuivat maaliin. Samalla ihmeteltyä, että miten joku oikeesti voi juosta noin pitkiä matkoja.
Ja onhan sitä joskus tullut istuttua Kuustossa kaverin talon katollakin, hieman voimajuomaa nauttineena. Ja huudeltu mukamas hauskoja ”mihin sulla noin kiire on” kommentteja juoksijoille.
Ensimmäinen osallistumiseni tähän tapahtumaan menee vuodelle 2006 tai 2007. Silloisen työpaikkani taukohuoneessa oli lista johon sai laittaa nimen jos haluaa osallistua Suvi-iltaan. No tottakai mäkin sit laitoin ku muutkin, osallistuin 17 km rullaluisteluun. Ajattelin silloin että tässähän on hyvää aikaa treenata, kevät ja alkukesä. Oikeesti tein yhden 4 kilometrin lenkin ja kun se tuntui helpolta, niin ajattelin että enköhän mä ole ihan valmis kisaan.
Vähän matkaa luistelin Kotikadun Hanneksen peesissä kunnes Tammelan päässä ei ollutkaan enää niin kivaa. Jollain ihmeellä kuitenkin nitkuttelin maaliin saakka. Sen jälkeen olin viikon sairaslomalla, yksinkertaisesti vaan sattui joka paikkaan niin paljon.
Seuraava kertani meneekin vasta vuoteen 2011 jolloin osallistuin 10km juoksuun. Tässä välissä olin siis tehnyt ison elämäntapamuutoksen ja innostunut juoksusta. Alkuun tavoitteena oli juosta ensimmäinen maraton tänä vuonna, mutta repeämä akillesjänteessä vesitti treenit melkein 6 kk ajaksi. Kympille kuitenkin pääsin ja tulin maaliin pikkasen alle tunnissa.
Vuonna 2012 olin maratonin lähtöviivalla, muistan kuinka selailin netistä kaikki mahdolliset tankkausohjeet sun muut vinkit maratonille. Taisin olla melko turvoksissa lähtöviivalla, kun join koko viikon ennen kisaa jotain dexalin tankkausjuomaa ja söin tietysti pastaa sitähän kaikki urheilijat vetää kaksin käsin ennen kisoja.
Itse kisassa ekat 30 km meni ihan hyvin, juoksin melko rauhallista vauhtia. Kunnes Tammelan päässä alkoi iskeä hirveitä kramppeja jalkoihin, otin pitkiä kävelypätkiä ja välillä taisin nojailla kaksin kerroin polviini kun teki niin pahaa. Jostain kuitenkin löytyi voimia tulla maaliin. Elämäni ensimmäinen maratoni oli tosiasia aikaan 4h 43min.
Seuraavana vuonna 2013 olin jälleen maratonin lähtöviivalla. Olin koko aamun ja päivän ravannut vessassa, ajattelin että jotain kisajännitystä varmaan. Puolikas sujuikin hyvin, mutta sit alkoi vääntää vatsassa kunnolla. Kääntöpaikalla istuin bajamajassa varmaan 15 minuuttia. Siitä jatkoin vielä 28 km saakka kunnes alkoi olla melko heikko happi ja ensiaputyöntekijä kehoitti keskeyttämään. Loppuilta kuluikin sit enemmän tai vähemmän vessan puolella.
Vuonna 2014 olin kipeänä ja jätin kisan väliin, alunperin piti osallistua 35 km pyöräilyyn + Maratonille.
Vuonna 2015 olin pari viikkoa ennen Suvi-iltaa juossut Karhunkierroksella 110 km ja silti olin täällä mukana maratonilla. Alkuun vauhti oli ihan hyvä mutta loppua kohti hidastui ja maalissa olin ajassa 3 h 57 min.
Vuonna 2016 oli pohjilla taas Karhunkierros ja 166 km, osallistuin silti puolimaratonille. Puolikas meni yllättävän hyvin aikaan 1h39min. Vaikka hieman väsynyt olinkin.
Vuosina 2017-19 olen ollut kaverin Laurin apuna tässä hienossa tapahtumassa. Lauri osallistuu siis sähköpyörätuolilla. Tämä perinne alkoi siitä kun 2016 tapahtuman jälkeen kuulin kuinka Lauri oli ollut todella harmissaan. Siitä että hänen silloinen avustajansa joutui perumaan osallistumisen ja se jäi myös Latelta väliin. Sanoin silloin Laurille että jos hän haluaa osallistua juoksutapahtumiin, niin siitä se ei jää enää kiinni etteikö hän saisi avustajaa mukaan.
Olemme tulleet 2 kertaa maaliin kympiltä ja kerran puolimaratonilta. Puolimaralla oli jännät paikat Kuuston kohdalla, kun Late sanoi että tää näyttö vilkuttaa jotain.
Oho akku lopussa ja 4 km maaliin, jännityksellä tultiin kuitenkin loppuun saakka.
Kotimatkalla kuitenkin akku tsippasi ja pääsin tekemään loppuverkan työntämälllä, ei niin kevyttä sähköpyörätuolia.
Tänäkin vuonna olen jälleen varmasti mukana ja Laurin kanssa onkin ollut puhetta että osallistumme puolimaratonille.
Suvi-ilta on hieno ja perinteikäs tapahtuma johon kannattaa tulla kauempaakin. Täältä löytyy jokaiselle sopiva matka, 5 km juoksusta, maratoniin. Sekä pyöräilyissä on matkoja 35 km ja 160 km väliltä. Ja jos yksi matka ei riitä, löytyy myös pyöräilyn ja juoksun yhdistelmiä. Itselleni se on kotikisa jossa on kunnia-asia olla mukana ja saada vuosien varrella tulleita juoksukavereita tänne Forssaan.
Tervetuloa Vorssaan ja tsemppiä treeneihin!
– Janne Korpela
Janne Korpela kirjoittaa @Juosten-blogia ahkerasti, johon voi käydä tutustumassa osoitteessa https://www.vocce.fi/category/blogit/juosten/